Tehtävä 5 / Novelli

Vapaudenkaipuu

Mira ei voi vieläkään ymmärtää, miten elämä johdatteli juuri hänet tähän pisteeseen. Kiltin ja ujon tytön nyt piti päätyä väärään seuraan, kokeilla kerran ja jäädä sille tielle. Kylmä, harmaa ja kolkko asema kaikkine tuijottavine ihmisineen palaa aika ajoin Miran mieleen ja saa kyyneleen putoamaan poskelle. Kaksi viikkoa kun vielä jaksaisi, niin pääsisi jälleen vapauteen.

Vapauduttuaan Mira aikoo hankkia itselle uuden vuokra-asunnon ja mennä tapaamaan poikaansa. Eliaksen näkeminen on suurin asia, mitä Mira odottaa vapaudeltaan. Hän aikoo mennä heti sijaisperheen luo, jonne Elias on ollut sijoitettuna kaksi vuotta. Se tuntuu valtavan helpottavalta, mutta samalla pelottavalta. Mira pelkää retkahtavansa huumeisiin taas vapauduttuaan. ”Sä pystyt siihen”, Mira tsemppaa itseään peilin edessä. Pelolle ei saa antaa valtaa.

Miran nyrkki heilahtaa vähän matkaa vanhasta muistista, kun vankikaveri ottaa häntä olkapäästä kiinni tervehtiäkseen. Tämä tuo hänen mieleensä menneen tapahtuman. Lähes tarkalleen kolme vuotta sitten Mira käytti amfetamiinia päivittäin. Aseman tunnelissa jengiläistensä kanssa istuessaan hänellä tuli kinaa vanhoista veloista, joita Tessa ei vieläkään ole kokonaan maksanut. Sanaharkan päätteeksi Mira nousi seisomaan ja alkoi hakata Tessaa amfetamiinipäissään nyrkeillä niin kovaa kuin pystyi.

Kaikki sumeni. Mira muistaa viimeisenä kauniin maiseman, kun keskikesän aurinko laskeutui juuri metsän taa, ennen kuin joutui selliin istumaan. Tessa oli kiidätetty sairaalaan ja hän oli saanut vakavan aivotärähdyksen. Näin jälkeenpäin tapahtuma kaduttaa Miraa. Pahimmalta hänestä kuitenkin tuntuu oman poikansa menettäminen. Lapsen ollessa pieni, hän peitteli Eliaksen joka ilta vuoteeseen ja antoi hyvän yön suukon poskelle. Siihen asti, kunnes kaveripiiri vaihtui ja alamäki alkoi.

Unessa Mira näkee pääsevänsä jälleen Eliaksen luo. Uni kuitenkin loppuu lyhyeen, kun häntä huudetaan jo aamupalalle. Mira pukee nuhjuiset vaatteensa päälle ja kulkee vaivalloisesti ruokalaan. Häntä painaa huoli siitä, miten elämä lähtee vapaudessa kuljettamaan. Tunne sisällä on kuitenkin positiivisen odottava.

Kaksi viikkoa on kulunut ja Mira saa astua jälleen vapauteen. Kolmen vuoden odotus on ohitse. Mira astuu vankilan ovista ulos, vetää syvään henkeä ja lähtee ripein askelin kävelemään kohti juna-asemaa. Vähitellen hän alkaa tajuta olevansa vapaa jälleen. Hymy nousee kasvoille. Ensimmäisenä menen Tampereella kauppaan ostamaan Eliaksen lempi karkkeja ja vien ne hänelle, Mira ajattelee.