Tehtävä 4

Tänään on lauantai. Istun kaksikymmentäneljä neliöisen vuokrayksiöni kuluneella sohvalla miettien, mitä tänään tekisin. Lähes kaikki ystävät viettävät aikaansa miestensä kanssa ja vievät pienet lapset erilaisiin huvituksiin. Tuntuu yksinäiseltä ja mieli on maassa. Lopulta saan yhden ja ainoan sinkkuystäväni kiinni, ja onnekseni hänelläkään ei ole illaksi suunnitelmia.

Tiina saapuu luokseni ja mietimme minne kaupungilla suunnata. Sovitan tiukkaa kimallepaitaa ja toteamme molemmat, että paita on enemmänkin teineille kuin itselleni sopiva. Hieman harmittaa, kun joutuu miettimään nykyään, ettei näytä liian tyrkyltä. Vaatteet joita vielä viisi vuotta sitten käytin, eivät olekaan enää päälläni asiallisia. Miksi pitää olla aina niin asiallinen? Vatsallekin on ilmestynyt pari ylimääräistä rengasta, joita ei vielä muutama vuosi sitten ollut. No, se ei estä ottamasta paria punaviinilasillista.

Bussissa istuessamme taaksemme istahtaa joukko teinejä, joiden puheessa on enemmän kirosanoja kuin mitään muuta. Puhe kuulostaa kammottavalta. Mihin tuo nykynuoriso on oikein menossa.

Yökerhot eivät oikein miellytä enää. Olisi mukavampaa mennä rauhalliseen paikkaan istuskelemaan, jotta voimme jutella Tiinan kanssa kaikesta. Hänelläkin on pieni ikäkriisi, vaikka hänellä sentään on jo lapsi, toisin kuin minulla. Biologinen kello alkaa pian tikittää, joten pitäisikö sitä sittenkin mennä yökerhoon metsästämään miestä itselle.